Runsas vuosi sitten olin kulttuurimatkalla muun muassa Espanjan Sevillassa, missä on maailman suurin katolinen katedraali. Sisään oli muutaman sadan metrin jono. Otin kännyn täyteen itsestäni ja muista seurassani olleista kuvia jököttämässä Kolumbuksen sarkofagin edessä ja muissa vastaavissa kohteissa. Tietysti vähän matkan päässä olevaan Cervantesin patsaaseen piti minun luoda ihailun katse, kun hetki ikuistettiin. Jonot Pietarinkirkon Michelangelon Pietà patsaalle ja Louvre Mona Lisan maalaukselle ovat kuulemma suuremmat, mutta tarkoitus on sama: tökötetään jonossa pari tuntia, jotta pysähdytään kohteella pariksi sekunniksi, tuskin vilkaistaan kohdetta, otetaan selfie ja sitten mennään seuraavaan paikkaan. Epäjumalanpalvelus on suoritettu – ex opere operato – kuten sakramentit konsanaan eikä evankeliumin eli ilosanoman julistusta ole siten unohdettu.
Akateemikko Erkki Laurila 1960-luvulla valisti hienomekaniikan maanantaiaamun tunneilla meitä krapulaisia teekkareita uskonnon, taiteen ja tekniikan keskinäisestä suhteesta seuraavaan tapaan: Varhaishistoriassa ihminen teki erilaisia kivi- ja puupökkelöitä sekä luolapiirroksia jumalikseen. Kun osoittautui, etteivät nämä jumalat toimineet halutulla tavalla, ne julistettiin aikanaan taideaarteiksi, jotta säästyttiin hävittämisen vaivasta. Eli taide ja kulttuuri yleensä on etupäässä toimimattomien jumalien kaatopaikka.
Tällainen epäjumalanpalvelus eli idolien palvelu ja fetisismi kuuluu jokaiseen aikakauteen eikä sillä kovin paljon ole tekemistä kulttuurin sivistävän vaikutuksen kanssa. Jumalat korvattiin kulttuurilla ja kulttuuri korvataan selfieillä. Sama koskee sanomista. ’Jumalan ääni’ eli sanoma on korvattu puhumisella ilman sanomaa. Sen paremmin kirjan kuin elokuvankaan tarkoitus ei ole lisätä ihmiskunnan sivistystä, vaan tuottaa kustantajalle rahaa. Elokuvat ja sosiaalinen media eivät jää jälkeen tästä periaatteesta. Vain mainonta kehittyy, vai lasketaanko sekin kulttuuriksi.
Oma lukunsa on sitten populismi, varsinkin poliittinen populismi ja totalitarismi. Näissä sanomana on puhuminen eikä päinvastoin.
Tämäntapaisia ajatuksia synnytti El Paisin mielipidekirjoitus ”Idolatría ”, mutta taidankin vääntäytyä tästä oikeitten ihmisten sekaan Karjantalolle, kuuntelemaan millaista ilosanomaa Unelmavävyt päästävät ilmoille.
Kaminiitto 