Johannes Pellervo Anttilan (s. 4.2.1902, paremmin tunnetaan v:sta 1942 nimellä Hannes Korpi-Anttila) päiväkirjasivuja; lopussa on sukutaulu
Anno 1918 (oli täyttänyt 16 v helmikuussa, kävi oppikoulua Turussa)
1.p:nä huhtik. (1918) Pääsiäismaanantai.
Päiväkirja on sentään aina hauska olemassa. Vanhoina päivinäkin on hauska katsella, mitä nuorena on tapahtunut – jos niin elää vanhaksi. Ja saavathan muutkin sitten katsella, jos tahtovat elämäkertaa kirjoittaa!
Näin ajattelin tänään ja koska en ole kahteen kuukauteen mitään kirjoittanut, huhtikuun alusta alkaa.
Viime vuoden syyskuusta tämän vuoden helmikuuhun on minulla joka päivältä pari kolme riviä kirjoitettuna ”Koululaisen muistikirjaan”. Mutta sitten viime kahtena kuukautena en ole kirjoittanut sanaakaan ja aion nyt vähän kertoa näiden kahden kuukauden tapahtumista.
Kun koulu lopetettiin helmik. 1 p:nä olojen pakosta, ja me aika kiireellä juoksimme koulun portaita alas iloissamme saadusta lupa-ajasta, emme silloin vielä tienneet, että tämä lupa-aika oli tuleva kuukausia kestäväksi. Minulla oli silloin vakaa aikomus lähteä Pohjanmaalle valkokaartiin, kun niin paljon muitakin poikia lähti meidän koulusta sinne. Kuitenkin päätin ensin lähteä kotiin pyytämään lupaa, jonka luulin varmaan saavani. Kotona kuitenkin intoni vähän haihtui, kun tiesin, ettei siellä mitään tehtäisi, enkä voisi enää edes sinne päästäkään. Niin jäin kotiin odottamaan asiain kulkua.
SIVUN YLÄREUNAA ON LEIKATTU SITEN, ETTÄ YKSI TAI USEAMPI RIVI PUUTTUU MYÖS SEURAAVISTA
****
. . muutatakaan koulua koskevaa ollut sanomalehdissä, lähdin Turkuun asioita kuulemaan. Heikki (13 v) tuli mukaan ja niin me lähdimme helmik. 26 p:nä jalkaisin Ypäjälle ja sieltä junalla Turkuun. Siellä sain tietää, ettei koulut vielä olleet alkaneet. Kävin Ravilan, erään koulutoverini kanssa rehtori Candolininkin luona. Toin Turusta kaikki oppikirjani, sillä aioin ruveta kotona vähän lukemaan. Luinkin sitten Suomen historiaa vähän aikaa, kunnes lähdin hätäaputöihin, joissa oli kolmatta viikkoa. Siellä oli kyllä hyvät palkat – 12 mk päivältä, mutta oloni tunsin jotenkin samanlaiseksi kuin Dickenskin ”mustepullotalossa”. Paljon poikia siellä oli laiskottelemassa ja korttia pelaamassa, eikä töistä – maantien pohjaamisesta – tullut mitään.
Nyt en enää pääsekään hätäaputöihin. Täytyy ruveta taas työntämään täällä kotona, joka on hauskempaa.
– – – – – – – –
Tänään, toisena Pääsiäispäivänä kävimme Heikin kanssa koulun ovia jytistämässä. Aioimme mennä lainaamaan kirjoja, mutta siellä ei varmaankaan ollut ketään kotona, koska emme päässeet sisään. Meillä oli tänään paljon ihmisiä, että äiti sanoi aivan kyllästyneensä niihin. Heikki ja minä luimme illalla Vihtori Peltosen kirjoittamaa ainekirjoituksen oppikirjaa ja päätimme ruveta harrastamaan ainekirjoitusta. Kirjoittelemme kirjeitä toisillemme, kertomuksia y.m. Varsinkin kesällä, jolloin laitamme vinnille ”kamarin” itsellemme, on meidän hauska iltaisin opiskella. Olen päättänytkin ohjata Heikkiä tietojensa kartuttamisessa. Maanviljelijäksi se poika aikoo, mutta täytyyhän maanviljelijälläkin nykyaikana olla tietoja ja taitoja jos jonkinlaisia.
****
. . hankikanto. Aili oli Virtasella, ja Heikki ja minä laitoimme keinun Väinölle ja Saimalle latoon. Heikki suuttui minuun, kun kielsin häntä itseään häälyttelemästä seisoessaan y.m. pahoista tavoista, ja hän luuli minun pilkkaavan. Ei hän ymmärtänyt, että tarkoitin hänen omaa parastaan. Heikki tahtookin olla tapojensa orja. Millähän keinolla saisin hänet niistä luopumaan? Hän ei edes itsekään usko, että niistä voi luopua, vaikka kuinka selittäisin. Mutta ehkä kuitenkin ystävällisillä neuvoilla ja hyvällä esimerkillä. Heikki on kyllä muuten kunnon poika.
Tänään en ollut missään varsinaisessa työssä, lueskelin vaan vähän ruotsalaista ”Boken om vårt land” suomalaisen Maamme kirjan johdolla, ettei ruotsinkieli vallan unohtuisi.
3. p:nä huhtik. (1918) Keskiviikko.
Ankaria taisteluita on vaan näinäkin päivinä ollut valkokaartin ja punakaartin välillä. Raudun kirkolla kertoo ”Tiedonantaja” valkokaartilaisia kaatuneen 800 ja jossain Mouhulla 400. Jos kaikki olisi totta, mitä sosialistilehdet ovat valkokaartin kaatuneista kirjoittaneet, ei koko valkokaartista olisi enää montaakaan miestä jäljellä. Ja aina vaan punakaartin ”sankarit” voittavat, mutta voittotantereet kuitenkin siirtyvät alati etelämmäksi. Se siis todistaa aivan päinvastaista. – Tykin jyskettä on myöskin kuulunut pohjoisesta ja muultakin suunnalta tänne. Koskahan itse taistelutoimet tänne asti ehtivät?
Kevät tekee jo tuloaan. Lumi sulaa kuin ”voi kuumalla leivällä”. Muutamat ovat kertoneet nähneensä leivosenkin. ”Kuu kiurusta kesään.”
****
. . päässeet valkokaartin riveihin. Valkoiset ovat siis jo Sääksmäen eteläpuolella. Ja kuta etelämmäksi ehtivät, sitä useampia liittyy heihin.
Tänään olin Heikin kanssa luomassa sontaa, jota ajettiin perunamaalle. Väliajoilla luin Suomen maantiedettä.
Lumi o tehnyt tänäänkin sulamistaan oikein tuntuvasti. Lahdenoja on alkanut tulvia.
5. p:nä huhtik. (1918) Perjantai.
Heikki ja minä ajoimme lautoja Lammasojalla. Keli oli hyvin huono; paljon suliakin paikkoja on teillä. Jalkamme kastuivat, kun täytyi kulkea sohjossa ja märässä lumessa.
Lahdenoja on aivan järvenä. Vesi peittää jo orasmaan alisen pään.
Suunniteltiin vähän kasvitarhasiementen tilausta. Vähintäin 20 mk täytyy tänä vuonna panna kasvitarhansiemeniin, kun ne ovat nyt monikertaisessa hinnassa. Vähän vaikea niitä on nyt Turusta saada.
6. p:nä huhtik. (1918) Lauantai.
Olen koko päivän kinastellut Heikin kanssa. Ensin aamulla oli kinamme ”kieliopillista”. Täällä Orisuolla näet verbit ”kyntää” ja ”kynsiä” ovat imperfektissä molemmat ”kynsi” ja siitä me ”viisastelimme”. Päivällä Heikki oli vähän pahalla päällä, ja minä vein hänet ulos.
Taisteluista ei ole nyt kuulunut mitään erikoista. Sanomat kertovat rintamilla yleensä olevan hiljaista.
Tänään oli hyvin kaunis päivä. Olimme saunassa.
****
. . xxxn Keki-Euroopan maantietoa.
10. p:nä huhtik. (1918) Keskiviikko.
Aamulla kävin Metsämaalla hätäaputyömaalla hakemassa lopputiliäni. Menin Leppijärven kangasta pitkin ja siellä teeret hujeltelivat ja pikkulinnut laulelivat, sillä oli kaunis keväinen aamu.
Kävin sitten Takapellolla katsomassa orasmaata. Oraat ovat nyt hyviä, ja kyllä meillekin tänä vuonna tulee hyvä vuosi, jos ei vaan halla viljaa vie.
Heikkilä oli kuollut tänään. Hän sairasti keuhkotautia, ja sitten tuli kovia verensyöksykohtauksia. Eipä olisi uskonut, että hänellekin kuolema niin pian tulisi.
11. p:nä huhtik. (1918) Torstai.
Tein tänään laudasta kukkaruukun ja Heikki teki myöskin itselleen sellaisen.. Virtasen toivo kävi meillä.
Loimaan asemalla kuuluu olevan aika melskettä. Junat eivät kulje, eikä siis myöskään postikaan. Mitään sanomalehtiä ei tule. Tuntuu siltä kuin asemanseutua vähän varustettaisiin – vihollisen varalta.
12. p:nä huhtik. (1918) Perjantai.
Aamulla tein Saiman nukelle pienen sängyn, ja Saima oli mielissään. Isä lähti Inkilään ja toi sieltä sokeria ja viljaa. Illalla leikein Heikin ja Väinön kanssa intiaanileikkiä mäellä. Kaunis ilma.
Mitähän mahtaa olla tekeillä, kun kaikenmoisia puheita kuulee? Joko taistelut siirtyvät näille maille?
****
. . xx peslokkaita ja muita taimia, jotka jo alkavat työntää silmua. Pajut ja haavat ovat täynnä ”lampaita”, lepät kukkivat pölyten tuulessa. Leivoset livertelevät ilmassa. – Kaikkialla luonnossa on keväistä elämää, mutta toisin on ihmisten keskuudessa. Äärimmäistä vihaa, vainoa, verenvuodatusta kaikkialla.
Jokohan sota sentään pian lähenee loppuaan? Huhut kertovat, että Suomeen olisi noussut saksalaisia 40000, jotka ovat vallanneet Turun ehkä Helsinginkin. Liedossa taistellaan ankarasti ja Auran silta on räjäytetty ja punakaartilaisjuna on suistunut jokeen.
Mitään sanomalehtiä ei tule, eikä siis myöskään voi tietää mitään todenperäistä. Mutta ei niistä punaisten sanomistakaan mitään muuta saanut kuin valheellisia tietoja ja haukkumisia.
14. p:nä huhtik. (1918) Sunnuntai.
Luin aamupäivän saksaa ja ohjailin Heikkiä, joka kirjoitti ainetta. Hän kuitenkin suuttui ja jätti aineen toistaiseksi. Myöskin katselimme vähän Kalevalaa.
Tänään on ollut koko lailla kylmä ilma. Tuuli on pohjoisessa ja taivas pilvessä. Taitaa tulla pieni takatalvi vielä.
15. p:nä huhtik. (1918) Maanantai.
Aamulla Nunna poiki, ja isä ja minä tapoimme sitten vasikan. Tänään olen lukenut joutohetkinä kirjaa ”Boken om vårt land”.
Nyt alkaa kauheita tapahtua täälläkin. Punakaartilaiset ovat käyneet tämänkin paikkakunnan isommissa taloissa ja puhdistaneet ne ruokatavaroista.
****
. . xxka tulevat. Punkalaitumella ovat pakottaneet miehiäkin joukkoonsa. Kun eivät vain isää veisi.
Koska viimeinkin tulee loppu noiden roistojen hirmuvallasta? En muuta toivo, kuin että valkokaarti pian vaan saisi tämän lopunkin osaa Suomea. Kai minun täytyy piilottaa tämä päiväkirjakin, etteivät saisi käsiinsä, jos tulevat komppaamaan.
Jumala meitä kaikkia suojelkoon näinä kauhun päivinä!
16. p:nä huhtik. (1918) Tiistai.
Kauheita kuuluu vaan. Punakaartit ovat käyneet ryöstöretkillä ja tehneet taloista tyhjiä. Tänään kävi Orisuolla kaksi punakaartilaista, Kalle – meidän torppari – ja Mikkolan Yrjö entinen kansakoulukaverini. Isä kätki aamulla vähän vaatteita ja äiti kaksi ryijyään, mutta eivät sentään meille tulleet.
Puhutaan, että Loimaallakin pian tulee kaikkien 20-45 ikävuosien välillä olevien mennä myöskin sotaan valkokaartia vastaan. Mutta ”ei se koske saalista tuo joka väkisin metsään viedään”.
Kuinka meilläkin silloin kävisi, jos isä vietäisiin? Mutta kun hätä on suurin, on apukin lähinnä.
Tänään on ollut oikein kaunis auringonpaisteinen päivä. Hakkasin kuorman halkoja ja luin vähän saksaa.
17. p:nä huhtik. (1918) Keskiviikko.
Heikki, Väinö ja minä olimme Leppikankaalla jäkäliä lehmille kokoamassa.
. . xx joku ritari tai upseeri – Iltapuolella siirsimme taas 2 kuormaa hakoja Niitynperältä.
Tänään on kuulunut taas kovaa tykkien jyskettä sekä pohjoisesta että etelästä päin.
18. p:nä huhtik. (1918) Torstai.
Taas kävi täällä pari kuormaa punakaartilaisia ryöstelemässä. Olivat Mäkelässä ja Mattilassa ja ehkä muissakin paikoissa ja olivat tutkineet aittojen ja tallien alustat, vinnit y.m. paikat ja etsineet piilotettua tavaraa.
Olen lueskellut saksaa ja ruotsia tänään tai oikeammin sanoen ollut tyhjäntoimittajana. Väliin valtaa ihmisen jonkunlainen haluttomuus ja sellaisen vallassa minäkin olen ollut koko päivän. Mutta ei sillä tavalla sentään pitkällekään pääse niin että kyllä sitä täytyy kaikki joutohetket käyttää hyödylliseen toimintaan.
19. p:nä huhtik. (1918) Perjantai.
Tänään aamupäivällä kuului neljä viisi jymähdystä Loimaan asemalta päin. Ne olivat niin kovia, että ikkunat helisivät. Luulimme ensin niitä tykin jyskeeksi, mutta saatiin tietää, että punakaarti oli räjäyttänyt useita siltoja lähtiessään Kojonperän työväentalolta. – Monenlaisia huhuja liikkuu; toiset sanovat, että Lauttakylä palaa, toiset taas, että se ei pala. Punkalaitumella on kova sekasorto punakaartin keskuudessa. – Totisesti, tällaista aikaa ei ole varmaankaan missään ennen ollut.
. . xx .Ilma oli erittäin hiostavan kuuma, hiki tuli ja paikat tahtoivat puutua. Mutta illalla saunalöylyssä taas paikat virkistyivät.
21. p:nä huhtik. (1918) Sunnuntai.
Aamupäivällä katselimme vanhoja kyläkirjaston kuvalehtiä. Sitten meille tuli Uudentalon Kalle ja rupesimme heittämään palloa.
Ankaria jymähdyksiä on kuulunut tänäänkin vaan asemalta käsin. Menin isolle kivelle lukemaan ”Kalevalan tarinoita” ja samalla kuuntelemaan jyminää, jota kuului jo sekä pohjoisesta että etelästä.
Ilta oli erittäin ihana, kun kivellä istuin auringon juuri laskiessa ja puiden humistessa. Siinä hiljaisuudessa kuuluvat jymähdykset antoivat aihetta kaikenlaisiin kuvitteluihin.
22. p:nä huhtik. (1918) Maanantai.
Olimme Heikin kanssa koko päivän savia hajottelemassa. Saimme kumpikin lähes kaksi sarkaa hajotetuksi. Väinö parkakin yritti olla mukana niin paljon kuin voimat riittivät. Vähän rupesivat jäsenet jäykistymään illan tullen.
Puhutaan että Kouvolassa on ollut jo pieni etuvartiokahakka valkokaartilaisten ja punakaartilaisten välillä. Valkokaartilaisia on kai myöskin jo ollut Alastaron Koskella sekä Mellilässä.
Toiset puhuvat, että Loimaan kirkko olisi eilen koetettu räjäyttää ilmaan punakaartilaisten taholta ja että torni olisi kaatunut. Mutta toiset sanovat,
. . . xx Tänään näin ensimmäisen kerran västäräkkejä tänä keväänä. Heiluttelivat häntiään savikuormien päällä. Olin taas illalla ”isolla kivellä” ja katselin peipposia ladon edessä etsien jyviä. Sitten ne taas lensivät puun oksalle ja päästelivät ilmoille sellaisen sävelten tulvan, että oli oikein hauska sitä kuunnella.
23. p:nä huhtik. (1918) Tiistai.
Myöhään eilen illalla alkoi Kojonkulmalta päin kuulua kuularuiskun rätinää ja Heikkilän Eemeli kertoi, että siellä on jo valkokaartilaisia. Tuntui se kummalliselta ajatella, että nyt taisteluita käydään niin lähellä. – Tänä aamuna kun olimme isän kanssa Mäkelässä separaattorissa, saimme siellä kuulla, että yksi punakaartilainen oli saanut eilen jo surmansa Kojonkulmalla. Kuularuiskua oli käytetty jossain kauempana, muutamat sanovat, että Loimaan asemalla.
Orisuolla ei kai vielä ole näkynyt valkokaartilaisia. Hurraisin minä, jos näkisin!
Tämän päivän taas olin isän ja Heikin kanssa savityässä. Se alkaa jo tulla vähän raskaaksi, mutta huomenna saadaan kaikki levitettyä ja päästään saunaan.
Tänään on ollut oikein lämmin ja kirkas päivä. Yökylmää on vielä ollut.
– – – tauko (olisiko toukotyöt pitäneet kiirettä?!)
9. p:nä kesäk. (1918) Sunnuntai.
On siitä jo aikoja kulunut, kun viimeksi tähän päiväkirjaan kirjoitin, ja paljon on sillä ajalla suuria tapahtunut. Suomi on vapautunut punaroistojen hirmuvallasta, ja taas voi ihminen hengittää vapaasti tarvitsematta pelätä henkeään.
Olisi ollut tarpeellista yhtäkaikki pitää päiväkirja vaan keskeyttämättä, sillä toista sellaista aikaa kuin viime toukokuu ei varmaankaan enää tule. Se oli isänmaallisuuden, Suomen uudestisyntymisen aikaa.
Kuinkahan oikein aloittaisi kuvata niitä aikoja ja tapahtumia? Niin, valkokaartin eteneminen jatkui yhä suuremmalla voimalla, varsinkin kun vielä saksalaiset nousivat maihin Suomen etelärannikolle. Pian vallattiin Helsinki, Lohja, Riihimäki, Lahti, Hämeenlinna, Tampere, Viipuri ja vihdoin koko Suomi oli valkoisten hallussa ja punaryssät vankina. Heidän pääjohtajansa pakenivat Leninin ja Trotskin turviin. Valkokaartista muodostui Suomen armeija.
Kuin tarua on tämä Suomen sankariarmeijan synty. Pohjolan salilta ja tasangoilta astuivat vanhat, keski-ikäiset ja nuoret, kaikki jotka suinkin kynnelle kykenivät, kukistamaan maankavaltajien ja ryssien joukkoja. Aseita heillä ei ollut ensin, mutta olihan sentään
.. xx.. Saksasta suomalaiset jääkärit, jotka ..xx.. taisteluun. Niin he sitten suorittaen loistavia urotöitä ja kastaen Pohjan hankia hurmeellaan, saapuivat tänne etelään, jossa yhdessä Saksan sotilaiden kanssa sulkivat punaiset rautaisella renkaalla, jota eivät nämä kyenneet murtamaan.
Paljon uhreja vaati tämä sota. Monet sankarihaudat todistavat, että ”viel’ elää isäin henki, on Suomess’ urhoja”. Varsinkin Suomen nuorison rivit ovat harvenneet. Mutta ”sankareina he kaatuivat, sekä ehtivät ensiksi”.
Kun Loimaa oli vapautunut punaisista, muodostettiin tänne heti Suojeluskunta, johon minäkin liityin, saaden valkoisen nauhan hihaani ja kiväärin käteeni. Metsät puhdistettiin punaisten karkureista, öisin pidettiin tarkkaa vahtia, aina kukin vuoroonsa. – Ja niin on vihdoin rauha palannut Suomenmaahan.
11. p:nä kesäk. (1918) Tiistai.
Olen Väinön kanssa nyt oleskellut vinnillä. ”Muutimme” tänne viime lauantaina. Öisin makaamme täällä, ja minä olen tänne tehnyt pöydän, kirjahyllyn y.m. kapistuksia, joten täällä on koko mukavaa. Täällä on kirjoitusvehkeet, jotta voin täällä kirjoitellakin ja kirjoja toin tänne aika pinkan. Lukeista kyllä onkin, sillä koulusta annettiin kesälukemista oikein kosolta, vaikka kyllä sainkin päästötodistuksen V-ltä luokalta.
Tänään luin Suomen historiaa – Suomen historia luettava kokonaan – ja vastaavia kohtia luin ruotsal. ”Boken om vårt land”, jotta opin samalla ruotsia . .
. . . xx . . kevät ollut kuiva, eikä mitkään kasvit tahdo menestyä. Sadetta on toivottu hartaasti, mutta ei ole tullut kuin silloin tällöin joku pisara. On nytkin vähän pilvessä; kunpa vaan tulisikin sade!
12. p:nä kesäk. (1918) Keskiviikko.
Ei sadetta vaan! Taivas aivan pilvetön ja ilmassa kylmä henki. Jos tätä jatkuu kuihtuvat kasvit kokonaan.
Aamulla varjostimme lantun taimia havuilla ja ruohoilla, etteivät vallan kuivuisi. Tein hyppytelineitä ja Väinölle ongen.
Olisi pitänyt olla tänä iltana 8:lta asemalla vahdissa, mutta Heikki joka sanaa toi, oli niin hajamielinen, ettei sanonut asemalla tarvitsevan olla, vaan täällä Orisuolla. Meno siis jäi tänään ja lähden huomisaamuna klo 6 aikaan Helmin mukana, kun hän menee Saimaa hakemaan. Kolme päivää saa siellä tehdä ”tuuria”.
16. p:nä kesäk. (1918) Sunnuntai.
Taas kotona! Tulin eilen illalla myöhään Ojalan Sulhon pyörän päällä. Aika kului asemalla pian. Olin joka päivä vahdissa, kun vangit olivat töissä. Hauskaa siellä muuten oli.
Tänään en ole tehnyt paljon mitään, kävin katselemassa kasveja aamulla ja olen vähän lueskellutkin. Keksin myös salakirjoituksen – tarpeen varalta, esim. joskus ”Amorin seikailuissa”, jos sattuisi.
On sadellut näinä päivinä nyt, että kasvit ovat vähän virkistyneet; hallakin oli ollut torstaita vasten yöllä.
. . . xx . . saanut .. Silloin läksin .. ja sain sieltä pyörän. Annoin eräälle aseman raatarille kangasta, että hän laittaisi minulle sotilaslakin.
Iltapäivällä siivoilin vähän ”kamariani” täällä vinnillä ja toin uusia olkia ”sänkyyni”.
Olisi jo ollut vähän aikaa alottaa kesälukemiset, mutta on ollut niin kiirettä, ettei ole tullut. Täytyy nyt ruveta vähän järjestämään jo lukujakin.
On sadellut tämän iltapäivää ja sataa juuri parhaillaan, niin että vinnin katto ropisee. Kyllä sade tekee hyvää kasveille.
19. p:nä kesäk. (1918) Keskiviikko. ✝
Aamulla tuli surusanoma. Heikki toi viestin, jossa ilmoitettiin, että Massan Pappa on kuollut. Hän oli kuollut jo viime lauantai-iltana. Äiti itki kovin koko aamupäivän ja oli minunkin kummallinen olla, kun sen kuulin. Muistui mieleen monta tapausta, kun pienenä olin Massalla usein isot ajat ja ”Pappan kamarissa” usein oleskelin. – Tänä keväänä onkin sattunut kaksi kuolemantapausta meidän sukulaisissa. Korpilahdella Oskari setä kuoli keuhkotautiin viime huhtik. lopulla.
Äidin ja isän on määrä lähteä Kauvatsalle ensi lauantaina.
Tänään olin Virtasen huutokaupassa. Toin Toivolta lainaksi Valter Seatlin ”Tähtienlukijan”, jota olen nyt lueskellut.
Saunassa illalla. Aika kuumat löylyt.
. . . xx . . vinnillä syömässä vain kävin välillä.
Harvoin saa käsiinsä sellaista kirjaa kuin Seatlin ”Tähtienlukija” on. Mitä viehättävimpien ja jylhimpien luonnonkuvausten ohessa äärimäisen jännittävä juoni – erään aatelisperheen pojan ryöstäminen ja hänen merkilliset vaiheensa ennen kuin pääsi takaisin asemaansa – tekevät tämän kirjan niin miellyttäväksi lukea, että sen käy läpi ahmimalla.
29. p:nä kesäk. (1918) Lauantai.
Taas on jäänyt pitkän aikaa kirjoittamatta, kun olen ollut ”alhaalla” äidin ja isän ollessa Kauvatsalla Massan Pappan hautajaisissa. He lähtivät viime lauantaina ja tulevat keskiviikkona. Minä olen koko ajan talon ”isäntänä”. Minunkin on määrä mennä Kauvatsalle pyörällä, kun saan vaatteet ja kengät.
Eilen kävin asemalla pyörällä, ja sain sieltä sotilaslakin päähäni.
Huomisesta alkaen aion täydellä teholla alottaa kesälukemiset. Olen ne jo järjestänyt ja määrännyt, mitä kunakin päivänä on luettava.
30. p:nä kesäk. (1918) Sunnuntai.
En viitsi tehdä mitään. Tuskin viitsin päiväkirjaan muutamaa riviä kirjoittaa. Aamupäivällä luin sentään Suomen historiaa.
Kaikki tuntuu tähän aikaan minusta aivan turhalta. Mitä hyödyttää ihmistä työnteko? Paljoa parempi on panna . . . xx ..
1. p:nä heinäk. (1918) Maanantai.
Olin koko päivä Heikin kanssa siirtelemässä puita Äären pellolta. Se on maksuna Virkolle kenkien teosta. Illalla tulimme hevosella ratsain sieltä.
Kansakoululla oli Suojeluskunnan harjoitusta tänä iltana. Kangasperko ja Myllymaan Oskari komentelevat. Oskari on Turusta lomalla.
Tulin juuri koululta ja on jo pimeää, että tuskin näen kirjoittaa. Ilma on lämmin ja satelee vähän.
Olen tässä ajatellut lausetta: ”Ole vähässä uskollinen, niin Minä panen sinut paljon haltijaksi”. Se tarkoittaa kai että tulee tehdä hyvin kaikki tehtävänsä, pienemmätkin ja tarkoin täyttää velvollisuutensa. Ja kun niin tekee, uskotaan jo suurempiakin tehtäviä ja toimia. Ja niin sitä sitten kohoaa maailmassa.
3. p:nä heinäk. (1918) Keskiviikko.
Eilen oli juhlat Koivistossa. Minä en sentään päässyt sinne ennen kuin viimeistä saarnaa kuulemaan.
Illalla seikkailin Myllymäen Matin ja Virtasen Toivon kanssa pyörillä pitkin Orisuota. Olimme Kankaanrannassa (jossa Matti paikkaili pyöräänsä) koululla ja sitten menimme järville, kun kuulimme sinne muitakin menneen.
Olin koko ajan soutelemassa. Oli ihana lipua pitkin veden pintaa kauniina yönä, kun rannalta vesi toi niin selvästi korviin nuorten piirileikkilaulut ja iloisen mekastuksen. Ja sitten oli veneessä tyttöjäkin pari Helmin Laina ja Mäkelän Hilja, jotka laulelivat. Ojalan Sulho ja minä soudimme vuorotellen ja Virtasen Toivo istua könötti perässä.
Vahinko, etten ole vielä saanut lopullisesti salakirjoitustani . . . xx .. voinut niin myöskään kirjoittaa päiväkirjaan, vaan kirjoitan eilispäivän tapaukset tämän päivän yhteyteen.
Tämän aamupäivän olimme kaikki kolme veljestä Äären pellolla taas. Iltapäivällä minun piti mennä Punkalaitumelle, mutta oli pyöräni niin epäkunnossa, että piti ruveta sitä korjaamaan. Tänään tuli ”Nuoren Voiman ” kesäkuun numero.
Olemme näinä päivin’ olleet ojassa uimassa, kun on ollut niin kuumaa, että on tahtonut aivan hieksi sulaa.
4. p:nä heinäk. (1918) Torstai.
Aamulla kävin Punkalaitumen värjärillä. Oli hyvin kuuma ja hiki tippui virtana. Hyvä pyöräkeli. – Päivällä lueskelin Suomen historiaa ja illalla kuljetin ”pikkumuksuja” pyörän päällä.
Olen paljon ajatellut erästä – – – Kummallista on, että miten mieli voi niin toiseen kiintyä. Mitähän hän mahtaa minusta ajatella?
8. p:nä heinäk. (1918) Maanantai.
Tänään olen lueskellut enimmäkseen. Olen lukenut ruotsia ja ”Nuorta Voimaa”. Satanut koko päivän.
Viime lauantaina Väinö, minä ja Veranteri lähdimme Vehkajärvelle kalastamaan ja tulimme eilen sieltä kovassa sateessa kotiin. Keskiyön istuimme nuotiolla järven rannalla.
10. p:nä heinäk. (1918) Keskiviikko.
Tein Väinölle uistin ja olimme sitä sitten Ojalla vetämässä, mutta emme saaneet yhtään kalaa. Luin iltapäivällä eläinoppia ja kävimme saunassa.
Näinä päivinä on kovin sadellut. Nyt illalla taivas taas selkeä.
. . . xx .. illalla kävin .. Pitäisi lähteä ensi viikolla Kauvatsalle. Illalla isä pani kuokkamaalla rytöläjät palamaan.
Olen näinä päivinä lueskellut kouluaineita koko alikerasta (?). Päivisin luen tavallisesti aina, kun aikaa riittää ja illalla pari tuntia vielä, kun muut jo nukkuvat.
12. p:nä heinäk. (1918) Perjantai.
Aamupäivällä mullittelin perunamaita. Päivällä kävin Virkolla ja Väinön ja minun kengät olivat valmiina. Väinö oli tavattoman mielissään, kun sai uudet kengät. Ei ole poika parka uusia kenkiä saanutkaan moneen vuoteen.
Luin tänään algebraa – kertailin vanhoja.
15. p:nä heinäk. (1918) Maanantai.
Eilinen päivä oli ikävä. Oli juhlat Kojonkulman kansakoululla ja menin sinne Virtasen Toivon kanssa. Mennessäni vein Helmin Lainaa pyöräni päällä ja kiusasin siitä Toivoa, sillä se on Toivon ”sussu”. Kojonkulmalla minulta vietiin pyörä, luultavasti Kojonkulman suojeluskuntalaiset, sillä se oli esikunnan pyörä. Harmitti se minua. Illalla sain tulla jalkaisin kotiin. Kävin vielä järvelläkin tullessani, mutta siellä oli vain korttipelureita ja ”punaisia” tyttöjä.
25. p:nä heinäk. (1918) Torstai.
Taas on kulunut pitkät ajat – 10 päivää – siitä, kun viimeksi kirjoitin tähän päiväkirjaan. Pyörästäni on ollut ikäviä selkkauksia, enkä tiedä nyt, koska pyörän saankaan. Sen oli vienyt Uotilan Viljo Kojonmaasta.
Kävin Väinön kanssa Kauvatsallakin hevosella; lähdimme viime lauantaina ja tulimme tiistaina. Siellä ei tuntunut olo oikein miellyttävältä. Kiirettä heinäaikaa oli niin, että sain olla yksikseni muiden ollessa heinässä.
. . . xx .. jäädä sinne Helmen luo, mutta minä en jättänyt, kun olisivat olleet pahoillaan siitä näin ahtaana aikana.
Olen näinä viikkoina harjoitellut kotivoimistelua J.P. Müllerin ”Järjestelmän” mukaan.
Eilen oltiin jo vähän heinässä ja tänään jo koko päivä. Keskinen oli kaatamassa koneellaan. On ollut koko päivän pilvipoutaa.
Olen lukenut tänään Suomen historiaa Kaarle IX:n ajoista, täydentäen oppikirjan tietoja Maammekirjasta y.m. Lahdenmäkeen tuli eilen pientä väkeä. Oli ollut kaksoset, mutta toinen kuoli syntyessään. Kätilö oli sanonut, että se oli ymmärtämättömyyden syy, kun tuotiin sinne eräs vanha ämmä ”Ampperin muori” eikä heti kätilöä.
Olimme saunassa illalla. Aika lämpimät löylyt.
26. p:nä heinäk. (1918) Perjantai.
Koko päivä heinässä aamusta aikaisesta myöhään iltaan. Lähdin aamulla ”silmät kourassa” Heikin kanssa Mäkelään separaattoriin, kun isä oli pyörtänöitä niittelemässä. – saatiin kotona jo heinät kaikki seipäille – pari sarkaa panin Heikin kanssa ru’oille – mutta kyllä jo väsyksissä olenkin.
Ei ole tullut tänään lukemisesta mitään, kun en ole kerinnyt, eikä enää viitsi ruveta.
Huomenna on ”1. unikekoa”. Kun heräsin vaan ylös aikanaan, ettei ”unikekoa” tulisi. Mutta kyllä se vähän vaikeata on nousta aikanaan ylös. Ajattele, että jos vähän aikaa vielä makaa, niin sitten nousee, mutta ei vaan saa noustua. Tuntuu niin suloiselta loikoa aamuisin.
. . . xx .. meidän Kyrössä ja sieltä oli tullut 640 mk.
Heikki tuli tänään tänne vinnille asumaan. Hän toi tänne kirjojaan y.m. Minä laitoin tänne itselleni uuden sijan ja Heikki ja Väinö makaavat vanhalla yhdessä. – Olimme saunassa.
30. p:nä heinäk. (1918) Tiistai.
Tänään on laitettu separaattoria kuntoon. Isä teki jalustan ja minä puhdistin separaattorin. Illalla se oli jo käynnissä.
Olen lukenut tänään saksaa pari kappaletta. Tehtiin vähän kerpoja iltapäivällä.
Sunnuntaina minun oli pääni kipeä niin kovin, että luulin jo sairastavani ”Espanjan tautia”. Sitä on jo täällä Orisuollakin Koivistossa. – Meillä oli sunnuntaina kaikki Helmin tytöt, Aina, Laina ja Vappu. Pelasin Lainan kanssa tammipeliä. Hauskimpia tyttöjä Orisuolla Helmin Laina ja Aina! (Besonderes L. so schön und hold!)
31. p:nä heinäk. (1918) Keskiviikko.
Tänään on pitänyt koko päivän pilvipoutaa. Aamulla aiottiin korjata heiniä, mutta ne olivat vielä tuoreita, niin ettei tuotu kuin yksi häkki.
Luin kemiaa pari lukua. Olen myöskin leikellyt ”Koditan” – xximesen hauskan kirja syrjiä, sillä aion sen sitoa. Lämmitin saunan. Pian kesä taas kiitää. Huomenna alkaa jo elokuu. Tarvitsisi jo ruveta vähän ahkeroimaan, ettei koko kesä turhaan kuluisi.
’* * * *’
1. p:nä elok. (1918) Torstai.
Aamulla Heikki ja minä lähdimme Kyröön, jossa meidän piti ruveta haravoimaan, mutta Kiviniemi ei ollutkaan vielä kaatanut meidän heinää. Menimme Telkun suolle muuramelle ja saimme pari kolme litraa.
. . . xx .. ein Mädchen liebe .. Es war bei uns am Sontag und ich habe es von Kindheit an sehr schön gut gefunden.
”Du bist wie eine Blume, so schön und rein und hold… Ich schau dich an und Wehmut schleich mir ins Herz himein.
2. p:nä elok. (1918) Perjantai.
Heikki, Saara ja minä olimme Kyrössä, jossa haravoimme heiniä. Ja panimme ruoille. Saara ja minä lähdimme sitten suolle muuramille. Kuljimme ympäri suota ja saimme sentään muutaman litran muuramia. Söimme niin paljon kuin jaksoimme.
En ole tänään mitään lukenutkaan, enkä enää viitsi, kun väsyin niin suolla.
3. p:nä elok. (1918) Lauantai.
Tämä päivä on kulunut kuitenkin pienissä askareissa. Kirjoitin kirjeen Kukolalle, vastauksen hänen kirjeeseensä, jonka hiljan sain. Perkasin ja harventelin Saaran kanssa juurikasmaita. Tein illalla pari vihtaa ja olin saunassa.
Isä oli käynyt kolmena viime päivänä tuomassa olkia Hirveltä Kuninkaisista. Tuli juuri äsken kotiin olkikuorman kanssa. Pitäisi kattaa pian riihi.
(Ich wünsche, dass ich am Morgen mein Liebling sehe.)
5. p:nä elok. (1918) Maanantai.
Tänään kirjoitin ratkaisuni ”Nuoren vaimon kilpailuun”. Saa nähdä sitten, onko oikein ja saanko Robinson Crusoeta, jonka tilasin.
Korjattiin heinät rantapellolta. Luin illalla ruotsia. En nähnytkään eilen sitä, jota toivoin. – Eilen oli asemalla Suojeluskuntin paraati, mutta en päässyt sinne.
. . . xx .. viikon alkupäivät menevät . . . ja sitten eilen olin isän kanssa Mattilassa elossa. Olin sitelijänä, ja kyllä siellä sai sitoa hiki päässä. Käteni olivat illalla haavoja ja ohdakepiikkejä täynnä.
Tänään minä sytyttelin kuokkamaata palamaan ja olin koko päivän siellä toimessa. Luin J.P. Müllerin ”Järjestelmääni” ja ruotsia.
10. p:nä elok. (1918) Lauantai.
Aamulla nousin aikaisin ylös, kiersin separaattoria ja kirnusin. Sytyttelin vielä kuokkamaata. Iltapäivällä siivosin ”kamariani”, toin uusia olkia vuoteille, tuuletin makuuvaatteita y.m. Tein pari vihtaa ja nyt pitäisi lähteä saunaan.
Olen väliin harjoitellut vähän voimistelua ja iltaisin hieroskellut itseäni Müllerin Järjestelmän mukaan. ”Järjestelmäni” on hyvin hauska kirja. Se osottaa, kuinka ihminen voi vähällä vaivalla pitää itsensä hyvässä kunnossa ja kehittää ruumistaan kauniiksi ja sopusuhtaiseksi antiikin mallien mukaiseksi. Olen ajatellut ensi viikosta lähtien ottaa Müllerin Järjestelmä käyttöön.
14. p:nä elok. (1918) Keskiviikko.
Aika kuluu vaan pian. Ei ole enää pitkää aikaa, kun minunkin jo taas varmaankin tarvitsee lähteä ”Turun kouluun”. On kesälukemiset jääneet vähän takapajulle.
Tänään ajettiin sontaa rantapellolle vajasta ja navetasta. Heikki ja minä loimme.
. . . xx .. lioiden kaavoja, ettei oikein tahdo ymmärtää.
Lämmitin saunan ja aion nyt lähteä löylyyn. Tänä iltapuolena on ruvennut satamaan ja nytkin katto ropisee.
(Olen unelmoinut niin, enhän tiedä miten siitä kirjoittaisin .. )
15. p:nä elok. (1918) Torstai.
Aamulla heräsin aikaisin ja kuulin äidin menevän jo Kyröön lypsylehmille. Minä lähdin kiireesti perässä ja sain äidin kiinni. Olen pyytänyt äitiä herättämään minut, kun hän lähtee Kyröön, mutta äiti ei olekaan herättänyt. Jos huomenaamulla herään taas niin aikaisin, niin lähden Kyröön.
Tänään jatkettiin lannan ajoa. Luin Suomen historiaa.
16. p:nä elok. (1918) Perjantai.
Aamulla lähdin Kyröön äidin perässä aivan samoin kuin eilen aamullakin. Olin tänään oikein ahkeranakin. Loin Heikin kanssa lantaa ja luin väliaikana ruotsia ja algebraa.
Aamulla toimme vähän sieniä metsästä ja ne keitettiin ja paistettiin ja hyviä olivat. Nyt onkin ilmaantunut sieniä metsiin aivan tavattomasti. Olisi vain aikaa kokoamaan.
18. p:nä elok. (1918) Sunnuntai.
Tämä päivä on ollut vähän ikävä. Olen ollut kiukkuinen itselleni ja muille eikä koko päivänä ole tullut tehtyä paljon mitään.
Huomenna pitäisi mennä isän kanssa asemalle. En sinnekään viitsisi mennä.
’***’ Loppu
Kalle Nestorin vaiheista
Juuria: Date: Mon, 30 Dec 2002 15:21:04 +0200; From: Kari.Talvitie@ktm.fi
To: <jaakko.korpi-anttila@mil.fi>
Hyvä Veli,
Karl Nestor Korpilahti (Anttila) 1874-1947
Todellakin, Karl Nestor Korpilahden kohdalla kaikki on mennyt ”säädyllisesti” eli tuon ajan systeemin mukaisesti. Hän on kokemäkeläisenä ollut omassa pitäjässään kutsunnoissa sen vuoden keväällä, jolloin on täyttänyt 22 vuotta eli siis tässä tapauksessa keväällä 1896. Nostettuaan kulhosta arpalipun, missä oli pieni numero (ts. enintään se numero, jonka verran Kokemäeltä tuona vuonna otettiin miehiä vakinaiseen palvelukseen), hän on joutunut kolmivuotiseen palvelukseen
2.Turun tarkk´ampujapataljoonaan. Palvelus alkoi saman vuoden 1896 marraskuun 1.päivänä ja – kuten puhuimme – Turun puukasarmeilla.
Jos Karl Nestor olisi nostanut kutsunnoissa ns. ”helpon arvan”, olisi hän osallistunut kolmena kesänä (45, 30 ja 15 päivää) harjoituksiin kotiseutunsa lähimmässä 7.Ulvilan reservikomppaniassa.
Loput palvelutiedot kerron, kun ehdin käydä päiväkäskykirjat läpi. Joka tapauksessa ylennyksen jefreitteriksi Karl Nestor Korpilahti on saanut palveltuaan Turussa tasan kaksi vuotta eli 31.10.1898.
Seuraavana keväänä julkaistiin helmikuun manifesti, jossa kenraalikuvernööri Bobrikoffin venäläistämissuunnitelma tuli kaikkien tietoon. Yksi kohta oli Suomen oman sotaväen lakkauttaminen. Aktiivipataljoonien kohdalla se tarkoitti lopettamista asteittain ikäluokka kerrallaan alkuvuoteen 1902 mennessä. Reservikomppanioiden kohdalla viimeiset kesäharjoitukset pidettiin vuonna 1899. Niinpä lainaamasi valokuva on helppo ajoittaa juuri kesään 1899, koska kuvassa Karl Nestor on jo jefreitteri (yksi poikkinauha-natsa olkalaatassa) ja pitkäpartaisen vääpeli Ambrosius Sundströmin perusteella tiedämme, että kyseessä on Turun pataljoonan (numero 2 lakeissa) alainen 8.Ikaalisten reservikomppania. Karl Nestor Korpilahti oli siis komennettu kyseiseen reservikomppaniaan apukouluttajaksi kesän ajaksi.
Karl Nestor kotiutettiin 31.10.1899 kolme vuotta palveltuaan ja kuului vielä kaksi vuotta reserviin ennen siirtymistään nostoväkeen.
Massan ja Korpilahden sukuja (virheitä: Väinö Anttilan (6) aviopuoliso on Aino Ylösmäki (2), Kalle ; Kalle Nestori Anttila s. 2.4.1874, Kokemäki; k. 25.2.1947 leskenä Loimaan kunta)
Kaminiitto 